Käki.

Käki kukkuu, se kukkuu ja kukkuu.
Se lentää ja kukkuu, istuu oksalle ja kukkuu.
Kukkuu, kukkuu, kukkuu.

Kevään kiihkeä sointu sen äänessä kaikaa,
tienoot kaikuna vastaa, vaarat raikaa.
Kukkuu, kukkuu, kukkuu.

Käki toinen jo kiihkeän kutsun kuuli,
lemmen leikkihin suostui ja tuuli,
yksin näki, ja kaikki kuuli, kukkuu, kukkuu.

Näki pesän jo pienoisen oksalla puun,
siinäpä paikka perhesuunnitteluun.
Ei ehdi se pesäänsä rakentamaan,
ei munaansa pientä hautomaan.
Toisten huoleksi jättää homman muun,
Hautokoon toiset, ruokkikoon suun.
Itse istuu se oksalla puun ja kukkuu.
Se vain kukkuu, kukkuu ja kukkuu.
Kukkuu, kukkuu, kukkuu.

Korven poika
Toukokuu 2009