Liikkui hirvi kuusikossa,
pitkäkoipi koikkelehti.
Syöntipuuhat mielessänsä,
puusta parkit suuhun raapi.
Männyntaimet taivutteli.
Suuret oli korvat sillä,
tarkkaan kuultavaksi kuulemiset.
Josko ulvahteli jossain hukka,
josko risahteli outo oksa.
Suksen suihke suhahteli.
Vaan jo kuului outo rapse,
jossain suksi suhahteli.
Tiesi hirvi matkaan mennä,
kätköön korven kätkeytyä.
Turvahan uhkaavan vaaran.
Mutt’ ei suojannut korven piilot,
turvaa taattua turvannut.
Jäljet lumessa kätköön johti,
mies perässä pyyhältävi.
Tuli kiirus hirvelle lähtö.
Siinä mentiin perävilkkaa,
läpi kairan viiletettiin.
Ylös vaaraan kapusihe,
alas laaksoon lasketteli.
Korvet suksineen kolusi.
Viimein kuului pyssyn pauke,
tuli leiskui piipun suusta.
Siihen päättyi hirven matka,
kuusen tyveen kuukahtavi.
Saalihiksi suuri saalis.
Runosuoni pulpahteli,
sanat riviin riimitteli.
Hirven kohtaloksi koitui,
hurja hiihto Lapin mailla,
miehen miehekäs meininki.
Korven poika.
Kansion otsikkosivulle
Invalidiyhdistyksen kotisivuille.
