Mauno Lukkarin muisteluksia Sompiosta 2.
Sain olla lapsena Rieston kylän Kuukkelinmaassa mummoni siskon Hilda Alarieston apuna pottuja istuttamassa. Kun työ oli tehty, tahto Hilda apupojan syömään. Maitokamarista nosti ison puisen viilipytyn pöytään ja voiveitsellä veti paksuun viiliin viivan ja sano: "Puolet on sinun." Siinä me lusikoimme toinen toista viilipytyn puoliskoa, välissä haukkasimme roppavoirieskaa ja revimme kynsin hampain suolatun särjen selät suihin kuin mettän pevot. Siinä syödessä Hilda neuvo kalaruokia syömään lumettomana aikana, olihan kalaveet vieressä, ja liharuokia lumenaikana; sano ehtineensa syödä ennen ilmojen lämpenemistä "isonjäniksen" lavan, paljonpuhuva hymy kasvoilla.
Niillä joilla lihaa ei ollut, sitä ilmesty ulko-oven pönkäksi pimeän aikana ja sitä sanottiin "isonjäniksenlihaksi". Sattuhan siellä monenlaista. Kerran sattu niinkin, että pääsiäishankien aikaan hiihteli Suvi Ale Kurujärvestä Kuukkelinmaahan suoraan siihen tilanteeseen, kun olin ranthella pölökyn päällä palottelemassa kirveellä kattilaan lihaa, jonka olin juuri portailta kelekan avulla sinne haalinut. Suvi Ale, joka tiesi nämä asiat, nojas reppuselässä sauvoihinsa ja tuumas: "Ompa sinulla isonlainen isonjäniksenpaisti ja vielä nuin pyöriä ja että oikein pintaakin karisteessa. Siitä tulee kahdeksan isoa keittoa ja kymmenen käristystä. Minäpä taiankin päiväyttää." Ja niin persoonallinen valokuvaaja Suvi Ale sai syödä isonjäniksen karisteesta valmistettua lihakeittoa, ja viihtyi tarinoiden ja niitä kuunnellen pari vuorokautta, kunnes vaihtoi mökkiä.
Sompiossa ja varsinkin Riestossa oli omaperäinen elämäntapa. Raotan sitä vähän tällä "isollajäniksellä". Syksyllä kun ilmat jäähty, saamamiehet otti, kun mettä anto ylimääräiset, taitavien käsien kautta ladon orsille säilytettäväksi. Hildakin oli saanut kevättalvella lavan, kun ne veljensä Alapertin syksyllä teurastamat lammas ja vasikka oli syöty. Sellaista mielipidettä siellä edusti moni muukin kuin Hilda, että tämä mummoni isoisän veljen "Polvarin" Jaakon (1823 - 1880) alulle panema perinne tulisi säilyttää. Kävi kuitenkin niin, että allashuhuista tuli totta. Jokiyhtiö alkoi ostamaan maita, ja niin päättyi tämä isojäniskulttuuri puoli vuosisataa sitten. Jaakko on ollut persoonallinen, mutta niin on ollut esi-isänsäkin, Paavali Pelkonen.
"Isojänis". Kuva Leo Salmelan
Kansion otsikkosivulle
Invalidiyhdistyksen kotisivuille.