Sodankylän seurakunta ihmisen asialla.

Yhteisen vastuun kantaminen ja yhdessä yrittämisen meininki ovat jo miespolvien ajan näytelleet meillä Lapissa keskeistä sijaa ihmisten jokapäiväisestä elämästä selviytymisessä. Silloin kun elämään liittyvät haasteet ovat olleet liian suuria yksin voitettavaksi, on ratkaisuna ollut yhteistyö ja varsinkin sivukylillä mylly-, sonni- ym. osuuskunnat sekä talkoohenki naapureiden auttamisessa. Niinpä yhdessä yrittäen on selviydytty vaikeistakin ajoista eikä kenenkään ole tarvinnut kokea olevansa yksin ja tulleensa hylätyksi.
    Viime vuosikymmenien korkea elintaso maassamme on kuitenkin saanut aikaan paljon hallaa yhdessä yrittämisen ja yhteisen vastuun sektorilla. Lähes kaikki talkoohenki on sammunut ja naapureista välittäminen on sälytetty yhteiskunnan palkkaamien ammattiauttajien kontolle, jotka puolestaan ovat niin ylityöllistettyjä ja kiireisiä, ettei heillä ole aikaa ihmisille vaikka halua olisikin. Oman vaikeutensa tähän tuo sekin, että valtion ja kuntien taloudellisen ahdingon vuoksi on jouduttu väkeä vähentämään sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilta ja niinpä yksinäisyys ja turvattomuus on jokapäiväistä todellisuutta niin monien elämässä. Varsinkin invalidien, vanhusten ja vammaisten piirissä.
    Ratkaisuksi syntyneeseen ongelmaan on viime vuosina peräänkuulutettu niin valtiovallan kuin muiltakin tahoilta entisajan talkoohenkeä ja naapureista välittämisen meininkiä. Erityistä huomiota tähän kiinnitti myös Tasavallan Presidentti Tarja Halonen yhteisvastuukeräyksen avauspuheessaan helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina. Hänen mukaansa tarvitaan kansakunnan keskuuteen entistä enemmän ”laupiaita samarialaisia” ja julkiseen sanaan enemmän ihmisten hyvistä teoista kertovia juttuja, jotka innoittavat ja rohkaisevat kansalaisia välittämään toisistaan.

Tätä yhteistä vastuuta ja yhdessä yrittämisen meininkiä silmälläpitäen perustettiin Sodankylään kolmisen vuotta sitten invalidiyhdistys toimimaan invalidien edustajana ja puolestapuhujana sekä huolehtimaan invalidien jokapäiväisestä elämästä selviytymisestä. Valitettavasti yhdistyksen toiminta on alkuinnoituksen jälkeen passivoitunut ja jäänyt vain välttämättömien kokousten pidon asteelle.
    Yhtenä syynä tähän passivoitumiseen on ollut se, että yhdistykseltä on puuttunut tilat säännöllisiin kokoontumisiin ja yhteydenpitoon. Lisää lunta yhdistyksen yhteisen vastuun ja yhdessä yrittämisen tupaan tuli myös sen muodossa, että kunnan teknisen toimiston toimesta kunnanviraston kokoustilojen käyttö määrättiin maksulliseksi ja niin kalliiksi, ettei pienillä yhdistyksillä ole minkäänlaisia edellytyksiä näihin kunnanviraston kokoustiloihin.
    Tammikuulla invalidiyhdistyksen johtokunta oli koolla pohtimassa tilannetta ja toimenpiteitä yhdistyksen toiminnan aktivoimiseksi. Niinpä päätettiin kääntyä myös seurakunnan puoleen ja tulos on ollut se, että Sodankylän seurakunta on ojentanut auttavan kätensä ja niinpä tämän kevätkauden ajan joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina invalidit sekä heidän läheisensä ja ystävänsä voivat kokoontua seurakuntatalolle yhteydenpidon ja harrastuksen merkeissä. Ensimmäinen tapaaminen tiistaina 2.3 klo 13.00 Tämä keskipäivän aika valittiin sen vuoksi, että myös sivukylillä asuvat voisivat suunnitella kirkonkylämatkansa siten, että voisivat olla mukana näissä tapaamisissa, joissa seurakunta tarjoaa diakoniatyön merkeissä kahvit.
    Eli tunnustusta ja kiitokset on annettava Sodankylän seurakunnalle ihmisläheisestä suhtautumisesta invalidien asialle ja heidän tarpeisiinsa.

Toinen kysymys, joka tammikuussa pidetyssä johtokunnan kokouksessa nousi esille, oli yhteistyön mahdollisuus toisten paikallisten yhdistysten kanssa. Sydän-, syöpä ym. yhdistykset, näkövammaiset sekä punaisen ristin paikallisosasto.
    Totta on, että jokaisella yhdistyksellä on oma erityisalueensa, jota varten yhdistys on perustettu. Mutta on myös sellaisia alueita, joissa pienet paikalliset yhdistykset voisivat harjoittaa yhteistyötä. Kuten retkeily- ym. virkistystoiminta, jossa yhteistyöllä voitaisiin saada aikaan huomattaviakin säästöjä. Samoin punainen risti voisi tehdä hyvinkin antoisaa työtä myös invalidien hyväksi esim. ystäväpalvelun kautta. Yksinäisyys kun on niin monen invalidin jatkuvana vieraana. Tämä yhteistyön ajatus näin kaikkien tahojen harkittavaksi.

Yhteinen vastuumme ja yhdessä yrittämisen meininki velvoittaa meitä itse kutakin olemaan toinen toisillemme sokean silmänä, kuuron korvana, ontuvan jalkana ja ennen kaikkea luotettavana kuulevana korvana ja ymmärtäväisenä sydämenä lähellä toinen toisiamme jakamassa toistemme huolia ja arkisia taakkoja. Kukin vointinsa mukaan. Merkillepantavaa on, että myös invalidien elämä voi olla pyörätuolissakin rikasta ja antoisaa kunhan ulkoiset elämän edellytykset sekä henkisen jaksamiset puitteet ovat kunnossa. Yhdessä yrittäen voimme tehdä hyvinkin paljon toistemme ja lähimmäistemme hyväksi kulkien sitä laupiaan samarialaisen tietä, jonka Sodankylän seurakunta on auttavalla kädellään – ihmisen asialla – meille viitoittanut.

Leo Salmela
Sodankylän Invalidiyhdistys ry
Tiedotusvastaava