”Hätä ja tuska maailman, suurempi on kuin luullahan. Ken tahtoo kärsivää auttaa”, lauletaan eräässä tutussa ja kauniissa hengellisessä laulussa. Ja näin myös on. Ihmisen kärsimykset ja ongelmat ovat mitä moninaisemmat ja vaihtelevat aikojen myötä. Kun vielä lapsuudessani sotien jälkeisessä köyhässä Lapissa elettiin monien puutteiden ja köyhyyden keskellä, ilmeni hyvin yleisesti todellista halua huolehtia lähimmäisistään, heidän aineellisista ja henkisistä tarpeistaan ja jaksamisestaan. Oli ihmisiä, jotka todella välittivät toisistaan ja tämä oli ratkaiseva voimavara selviytyä niinkin vaikeista oloista kuin missä silloin elettiin.
” Distress and pain of the World, is bigger like on the bone. Who wants to help suffering”? Thus is sung in well-known and beautiful spiritual song. And thus it also is. The sufferings and problems of the human being are many and vary with times. When still was lived in poor in Lapland subsequent to the wars in the middle of many shortcomings and at poverty in my childhood. Then a very generally real desire to take care of fellowmen appeared, from their material and mental needs and from survival. There were people really caring about each other and this was a crucial resource, cope so in difficult in conditions, as where was then lived.

Muistissani on elävänä lapsuusaikani, 1950-luvun, köyhät ja niukat olosuhteet ja näissä olosuhteissa mitattiin se todellisuus, joka niin silloisten uskovaisten kuin muidenkin sisikunnassa vaikutti.
There is my childhood in my memory, the 1950's poor and scant conditions and it reality, which in heart of believers of that time had effect was measured in these conditions.
   

Siihen aikaan vanhoillislestadiolaisuus eli voimakasta aikaansa ja näitä lestadiolaisia oli vähän joka talossa, mutta juuri koskaan heiltä ei löytynyt enempää rohkaisun sanaa tai muutakaan apua pienissä mustissa mökeissä asuville lähimmäisilleen. Päinvastoin. Haukkumista ja muuta halveerausta. Mutta sitten. Kotiperälläni asui eräs isäntämies, Matti Simula, joka ei uskonasioista kelleen saarnannut, mutta joka omalla toiminnallaan osoitti todellista välittämistä ja auttamisen halua ja hänen muistonsa ansaitsee kaikkien kunnioituksen.
At that time conservative the Laestadian religious community lived through own strong time and they lived almost in every house, but hardly ever word of the encouragement or other help on them had not gives in the small black cottages for living fellowmen. It was on the contrary. They gave barking or to else cheapening of the fellowmen. But in my home area lived also a farm-owner, Matti Simula, which never preached from the matters of faith, but his own operation expressed at real charity and desire of the helping; and his memory earns everything respect:

Isä oli usein pitkillä savottamatkoilla ja äiti yritti selviytyä meidän viiden pienen lapsen kanssa siinä pienessä mustassa mökissä. Yksi lehmä meillä oli, jolle kesällä tehtiin heinää jokivarsiniityiltä ja pieniltä pelloilta mökin ympärillä. Nyt kun Matti tiesi isän olevan savotoilla, hän kävi huolehtimassa hevosineen, että meillä riitti heinää ja polttopuuta eikä koskaan ottanut mitään maksua palveluksistaan.
    Maaliskuun 1 päivänä, samana päivänä, jolloin Kekkonen astui presidentin virkaan, alkoi suurlakko, joka pysäytti lähes kaiken. Jopa maataloustuottajat menivät tuotantolakkoon ja nyt kun oma lehmämme oli ummessa, maidon saanti loppui kokonaan. Mutta ei hätää. Matti pistäytyi meillä ja kun kuuli, ettemme saa maitoa mistään, sanoi äidilleni: ”Ota kuule huomenna pääläri ja tule meille niin saat maitoa. Minä en pysty maitoa maahan kaatamaan silloin kun pienet lapset sitä välttämättä tarvitsevat”. Ja niin saimme koko suurlakon ajan, kolmisen viikkoa, joka päivä 5 litraa maitoa eikä Matti huolinut mitään maksuksi.
The father was often on a long logging site trip and the mother tried cope together with five small children in that small black cottage. We had one cow to which hay was made in the summer from the meadows of riversides and from the small fields around the cottage. Now when Matti knew that the father was on the logging sites, he took care with his horse of it that on us there were enough hay and firewood and he never taken the compensation from own work.
    President Kekkonen stepped his into office 1st day of March in 1956. The same day began the general strike, which stopped nearly everything. Even the agricultural producers went on production strike and not sold milk to us; and now when our own cow waited for the time of the calving and did not produce milk, the getting of milk totally ended. But a distress had not. Matti visited us and when he heard that we was not getting milk anywhere, said to my mother: ”Take milk dish and tomorrow you come to us, you get milk. I am not able to pour milk into the country when without avoiding it the small children need”. And so we got during the whole general strike, about three weeks, every day 5 litres of milk and Matti wanted nothing as a payment.

Tämän päivän ulkoiset olosuhteet maassamme on kokonaan toista luokkaa kuin silloin ja ihmisten ulkoisista tarpeista ja elinolosuhteista kannetaan yhteiskunnan taholta hyvää huolta. Ja hyvä näin, mutta ongelmaksi tämä ulkoinen hyvinvointi on muodostunut sikäli, että polut naapureihin ovat ruohottuneet, seinien takana voi olla runsaastikin asukkaita, eikä kuitenkaan ketään edes hyvää huomenta sanomassa. Eli ihmiset ovat vieraantuneet toisistaan ja sen myötä yksinäisyys, hyljätyksi tulemisen kokeminen ja sitä seuraava henkinen hätätila on miltei käsin kosketeltavaa todellisuutta kaikkialla.
The present external conditions of the living in Finland are totally different as then and from the people's external needs and from living conditions a good worry is carried from the quarter of the society. And this is good, but this external welfare has formed into the problem so far that the paths to the neighbours have become overgrown with grass, there can be plenty of inhabitants also behind the walls, and nobody has not however in wishing least, good morning. In other words the people have become estranged from each other and with it the loneliness, experiencing of the becoming rejected and the mental state of emergency, which follows it, is almost manually to touch a reality everywhere.

Näin oli ollut myös omalla kohdallani jo vuosien ajan ennen aloittamaani hypnoosikurssia. Olin rukoillut viikot ja kuukaudet, että Jumala lähettäisi jonkun. Lehtityöni kautta olin jo vuosia yrittänyt viestiä omaa viestiäni siitä todellisuudesta, jossa elin ja koko Sodankylän pitäjä tiesi tilanteeni, mutta kukaan ei välittänyt. Kaikki uskonsuunnat laidasta laitaan oli täsmälleen tyhjää täynnä silloin kun todellista henkistä tukea ja yhteyksiä olisin tarvinnut. Nyt sitten, kun aloittamani hypnoosikurssitoiminnan kautta oli löytänyt kokonaan uuden vireen ja sisällön elämälleni, niin nyt näille uskoville tuli hätä. Miksei ennemmin? Missä olivat ne laupeudentyöt silloin kun niitä olisin todella tarvinnut; ja joista aito apostolinen usko tunnettaisiin?
Thus had been also my situation already for years before I was commencing operation of the hypnosis course. Weeks and months I prayed that God would send somebody. But nobody came. Already years I had tried message through my magazine my own message about from it from the reality, in which I lived and all peoples of Sodankylä knew my situation, but nobody had not interested my from hard situation. All the religious movements from the edge to the edge led their own withdrawn life; and it was empty full when I would have needed actual mental support and connections. Now then when I had found a totally new breeze and contents to my life through the hypnosis course begun by me, so now a distress came to these believers. Why did they not have a distress earlier? Where was that charity when I would have needed them really; and from which the genuine apostolic belief would be known?

Jeesus opettaa Matt 25 luvussa:

41. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43. minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
44. Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
45. Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'
46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

Kristinuskon luopiotila jatkuu edelleen
Apostate state of the Christianity still continues

Se todellisuus, joka 1980-luvulla Sodankylässä kristillisyyden tiimoilla vallitsi; ja johon ratkaisu hypnoosikurssitoiminnan kautta löytyi, jatkuu edelleenkin ja eikä vain Sodankylässä vaan kaikkialla kotoisen kristillisyyden keskellä. Ei juuri ketään eikä mitään. Vuosien saatossa olen yrittänyt internetin kautta löytää henkisiä yhteyksiä uskovien kanssa, mutta yhden käden sormilla kaikki on laskettavissa ja niistäkin sormista osa joutaa muuhun käyttöön. Samoin nyt huhtikuussa ilmestynyt Aretalogian numero oli käden ojennus uskovien suuntaan. Halusin tutkailla, onko kristillisyydessämme mitään muuttunut, mutta kun ei niin ei, ja niinpä seuraavaa kädenojennustani saa tämä nykyinen kristillisyys kauan odottaa. Turhaa on käsiään ojennella sinne, missä ei halutakaan välittää ja kuunnella; ja mistä ei ole toivoakaan apua löytyvän. Jeesustelijat elävät omassa utopistisessa haavemaailmassaan ja ovat täysin kuuroja ja sokeita lähimmäistensä hädälle ja kärsimyksille.
That reality which in the 1980's in Sodankylä among the Christianity had predominant; and to which the solution was found through the hypnosis course, it continues and, not only in Sodankylä but everywhere in the middle of domestic Christianity. In anything there is not anybody and not nothing. I have tried to find through the Internet in the course of the years with believing mental connections, but so in vain. Nobody has interested in the disabled person's from mental needs. Likewise now that has appeared in April Aretalogian the number, it was the straightening of the hand the ones believing in the direction. I wanted experiment, has anything changed in our Christianity, and so this existent Christianity can to get wait for my following for a long time. In vain is hoping any from there, where does one not want to listen at all; and from where is not found help. The believers live in their own utopian dream world and they are totally impervious to fellowmen's distress and sufferings.

Tämä ahdistettu kansakunta tarvitsee uuden toivon ja kokonaan uuden aamunkoiton jaksaaksemme ylipäätään elää. Niin syvää ja raskasta on ahdinko ja yksinäisyys monilla ja aivan liian monet eivät ole jaksaneet enää. Mutta. Ei ole myöskään niin synkkää ja pilvistä päivää, etteikö aina pilvien takana paista aurinko, kuu tai tähdet kirkkaana avaruuden mittaamattomassa ulottuvuudessa. Aivan samat mittaamattomat ulottuvuudet ja mahdollisuudet ovat myös meidän löydettävissä ja käytettävissä mikäli meillä on oivallusta katsoa pilvien takaista todellisuutta ja rohkeutta käydä käsiksi uusiin haasteisiin ja uusiin mahdollisuuksiin. Kuten edellä kerroin hypnoosikurssitoiminnastani ratkaisuna silloiseen tilanteeseen, niin ratkaisut löytyvät aina.
This pressed nation needs new hope and a totally new dawn, so that we still have the strength to live. The difficulty and the loneliness are so deep and heavy on many and far too many have not endurance any more. But. There is no so gloomy and cloudy day either, that the sun does not always shine behind the clouds, moon or stars clear in immeasurable dimension of the space. The quite same immeasurable dimensions and we also can find the possibilities and, if we have at the insight to look available a reality behind the clouds, and courage to go to be hands to new challenges and to new possibilities. As I told as a solution to the situation of that time ahead of my hypnosis course, so the solutions are always found.

Olkoon tilanteesi miten rankka tai vaikea tahansa niin se tilanne on voitettavissa. Mikäli olet pettynyt nykyisiin kotoisiin uskontoihin, samalla tavalla kuin itse olen pettynyt, jätä heidät omaan arvoonsa ja lähde avaamaan uusia ovia ja etsimään uusia mahdollisuuksia elämän haasteiden ja ongelmien voittamiseksi.
How heavy or ever difficult be your situation, so that situation can be overcome. If you have been disappointed with the present cosy religions, in the same way as I myself have been disappointed, ignore them and go to open, to renew the door and to look for the new possibilities to win the challenges and problems of the life.

”Usko itseesi ja rakasta elämää niin elämä palkitsee sinut vastarakkaudella”, kirjoittaa Norman Vinset Peale kirjassaan ”Sen teet mihin uskot”.
”Believe to yourself and dear life so the life rewards you to love against”, Norman Vinset Peale writes its in book, ”You make its where you believe ”.