Suomessa on äskettäin hyväksytty kaksi ohjelmaa: vanhuspoliittinen ohjelma ja vammaispoliittinen ohjelma.
- Hyvä niin, varatuomari Juhani Parkkari sanoo, mutta odottaa, että ohjelmien sisältö alkaisi näkyä myös lainsäädännössä - ja käytännön asenteissa.
- Olemme tunnustaneet, että ihmisoikeudet pätevät kaikkiin ihmisiin. Mutta niiden käytännön toteuttamisessa ollaan vielä puolitiessä. Erityisesti vanhusten ja vammaisten kannalta on tärkeää, että työ viedään loppuun asti, Juhani Parkkari sanoo.
Esimerkiksi kunnissa ei vielä olla riittävästi tiedostettu ihmisoikeusasioita:
- Meillä on kunnallinen itsehallinto, mutta se ei tarkoita sitä että kunnat olisivat vapaita noudattamasta ihmisoikeuksia. Hyvin herkästi vedotaan resurssi- ja muihin tekijöihin, jos asioiden ihmisoikeusnäkökulmaa ei tiedosteta.
Hän toivoo, että kaikkialla, missä ollaan tekemisissä vanhusten ja vammaisten kanssa ihmisoikeuskysymyksiin suhtauduttaisiin vakavasti ja asioita pohdittaisiin myös vanhusten ja vammaisten näkökulmasta.
Hänen mukaansa keskeisiä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joissa Suomi on mukana, ovat muun muassa YK-n kaksi ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimus. Sopimukset edellyttävät, että kansallinen lainsäädäntö saatetaan sopusointuun kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteiden kanssa.
Suomen perusoikeusuudistuksessa Hallitusmuodon perusoikeussäännökset nykyaikaistettiin viime vuonna. Suomen perusoikeusjärjestelmää täsmennettiin ja perustuslain suojan piiriin kirjattiin uusia perusoikeuksia, muun muassa keskeiset taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet.
Juhani Parkkari kokosi projektitutkijana Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskukselle (Stakes) raportin Vammaisten ja vanhusten ihmisoikeudet. Hän esittelee siinä vammaisten ja vanhusten kannalta useimmin aktuaalistuvat ihmisoikeudet ja perusoikeudet: yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, syrjinnän kielto, oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, turvallisuuteen ja koskemattomuuteen, liikkumisvapaus, yksityiselämän, kunnian ja kotirauhan suoja, sananvapaus ja julkisuus, uskonnon ja vakaumuksen vapaus, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus ja mielenosoitusvapaus, vaali- ja osallistumisoikeudet, oikeus työhön, oikeus toimeentuloon ja perusturvaan, oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin, oikeus asumiseen, oikeus opetukseen ja sivistykseen, kielelliset oikeudet, oikeus ympäristöön sekä omaisuuden suoja.
Asennesyrjintä yleistä
Yhdeksi keskeiseksi ihmisoikeusongelmaksi Suomessa Juhani Parkkari näkee vanhusten ja vammaisten tosiasiallisen syrjinnän:
- Asenteet ovat koventuneet. Syrjivät asenteet heijastuvat kaikkiin poikkeaviin, jotka eivät kuulu enemmistöön. Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa työttömyys on korkea, kuvitellaan, että vanhukset ja vammaiset tavallaan vievät mahdollisuuksia työpaikkoihin ja uhkaavat hyvinvointia. Näinhän asia ei ole. Kun ihmisoikeuksia ei tunneta, ei ole voitu kehittää niiden mukaisia asenteitakaan.
Hän toivoo tuoreen raporttinsa auttavan osaltaan sekä viranomaisia että vanhuksia ja vammaisia itseään tiedostamaan, että vanhuksilla ja vammaisilla on sekä Suomen oman lainsäädännön että ihmisoikeussopimusten mukaan tietyt perusoikeudet ja ihmisoikeudet:
- Heillä on myös oikeus vaatia näitä oikeuksia. Jos muu ei auta, he voivat kääntyä viranomaisten puoleen, viime kädessä penätä niitä eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin kautta.
Juhani Parkkari kuitenkin ensisijaisesti levittäisi ihmisoikeustietoa perustasolle eli kuntiin. Hän viittaa ajankohtaisiin tapahtumiin joissakin kehitysvammaisten hoitopaikoissa:
- Jotkut eivät näytä oikein sisäistäneen, että kehitysvammaisetkin ovat ihmisiä, joilla on samat ihmisoikeudet kuin hoitajillakin. Sen sijaan heidän hoitamisensa on ymmärretty jotenkin tekniseksi asiaksi. Toisaalta pitäisi myös satsata riittävästi voimavaroja vammaisten varalle, että ihmisoikeudet toteutuisivat käytännössä.
Hän ei välttämättä halua olla lisäämässä kontrollia vammaisten hoitolaitoksiin:
Olennaista on, että kansalaisyhteiskuntaa vahvistettaisiin ja ihmiset toimisivat yhdessä. Vammaiset ja vanhukset olisivat mukana siinä missä muutkin lähimmäiset. Sitä kautta ihmisoikeudetkin toteutuvat paremmin. Valtio ja muu julkishallinto eivät pysty yksin takaamaan ihmisoikeuksia, eikä siinä auta yksin Euroopan Unioni tai YK:kaan. Viime kädessä meistä ihmisistä ja meidän suhtautumisestamme riippuu ihmisoikeuksien todellinen toteutuminen. Meidän on taattava toinen toisillemme ihmis- ja perusoikeudet.
Ihmisoikeusnäkökulma päällimmäiseksi
Juhani Parkkari uskoo, että paljon hyvää saataisiin aikaan jo olemassa olevillakin voimavaroilla, kun tiedot ja asenteet saataisiin kohdalleen:
- Jos voimavaroja ei ole lisättävissä, täytyy pysähtyä miettimään, mitkä ovat tärkeitä asioita. Minun nähdäkseni ihmisoikeusasiat ovat tärkeitä. Jäähallit sun muut ovat ehkä vähemmän tärkeitä. Kun niitä kuitenkin rakennetaan, ne täytyy rakentaa sellaisiksi, että myös vanhukset ja vammaiset pääsevät niihin. Urheilutilojen suunnittelussa ja rakentamisessa sitä paitsi täytyy muistaa, että meillä on menestyksellisiä vammaisurheilijoita - he toivat muuten Suomeen enemmän mitaleja kuin saatiin tavallisista olympialaisista Atlantasta.
Juhani Parkkarin mukaan käytännön tason ihmisoikeuksiin kuluu esimerkiksi se, että julkiset palvelut ovat vanhusten ja vammaisten saavutettavissa:
- Me muut emme kovin helposti pysty mieltämään niitä tilanteita, jotka ovat hankalia vanhuksille tai vammaisille. Esimerkiksi meidän on helppo hypätä raitiovaunuun ja bussiin, päästä virastoihin sisälle jne. Vanhusten ja vammaisten kohdalla asia ei ole niinkään selvä - vieläkään.
- Rakennus- ja liikennelainsäädännössä on nyt määräykset myös vanhusten ja vammaisten varalta. Mutta yksittäisissä säännöksissä on kuitenkin vielä ongelmana se, että muun muassa rakennusten helppopääsyisyys on ajateltu lähinnä teknisinä ongelmina. Vanhuksilla ja vammaisilla on kuitenkin oikeus palvelujen saatavuuteen ja helppopääsyisyyteen nimenomaan ihmisoikeuksien perusteella.
Esimerkkinä hän mainitsee myös näkövammaisten kirjastoa koskeneen lakiehdotuksen:
- Siinä ei kovinkaan paljon ajateltu, että vammaisilla voisi olla jotakin opetukseen ja sivistykseen liittyviä ihmisoikeuksia. Asia nähtiin enemmän teknisenä juttuna. Samoin oli aikanaan vammaispalvelulainsäädäntöäkin valmisteltaessa. En tarkoita, että lainsääntö ei sen vuoksi toimisi tai olisi huonoa. Mutta nyt joudumme pohtimaan lainsäädäntöä uudelleen ja katsomaan kauttaaltaan, onko se sopusoinnussa Hallitusmuodon uuden perusoikeusluvun kanssa.
Ihmisoikeudet Suomessa ovat kuitenkin moniin muihin maailman maihin verrattuna hyvin:
- Meillä on muun muassa sananvapaus, kokoontumisvapaus ja klassisesti ihmisoikeudet kohdallaan. Suurella osalla ihmisiä on töitä ja toimeentuloa. Ympäristökin on aika hyvässä kunnossa. Mutta jos ajatellaan esimerkiksi vaikeasti puhevammaisen oikeutta suulliseen oikeudenkäyntiin. Se vaatii jo erityistä paneutumista. Sitä ei voi jättää pelkästään toteamisen varaan vaan siinä on mietittävä, miten asia ratkaistaan. Sama pätee viittomakielen palveluihin.
Juhani Parkkari katsoo, että juuri vanhusten ja vammaisten tilannetta ei oli otettu kaikilta osin riittävän vakavasti:
- Juuri he kuuluvat niin sanottuihin haavoittuvimpiin ryhmiin.
Vanhuksen ikärajan hän asettaa noin 70 vuoden tienoille, mutta sekin on hänen mukaansa varsin joustava. Hän tarkoittaa kuitenkin ihmisiä, joilla on rajoitteita toimintakykynsä tai liikkuvuutensa suhteen.
Hän muistuttaa, että Euroopan Unionissa tullaan jatkuvasti kiinnittämään entistä enemmän huomiota ihmisoikeuksiin. Meneillään olevassa EU:n hallitusten välisessä konferenssissa juuri vanhusten ja vammaisten oikeuksien kehittäminen on esillä. Suomi on siinä mukana.
HILKKA AROLA
